Kirja-arvio Ulkopolitiikka-lehteen marraskuussa 2003

Åsne Seierstad: Kabulin kirjakauppias

WSOY 2003, sid., 257 s. ISBN 951-0-28327-4

Kirjarovioiden valossa

Afgaaninaisten kohtalosta talebanien hallitsemassa maassa on kirjoitettu monia kirjoja. Usein ne perustuvat länsimaisten naistoimittajien tekemiin afgaaninaisten haastatteluihin. Norjalaisen toimittajan Åsne Seierstadin kirja menee syvemmälle afgaanien arkeen: hän asui kevään 2002 kabulilaisen kirjakauppiaan perheessä.

Talebanien vallan kaaduttua kirjakauppias saa vihdoin kaivaa piiloistaan kaikki ne kirjat, joiden myyminen oli aikaisemmin kiellettyä. Ihmisten ja elävien olentojen kuvia ei enää tarvitse leikata irti kirjoista tai mustata, kuten piti tehdä islamilaisen siveyspoliisin iskujen pelossa.

Mutta kirjakauppiaan perheessä tapahtuu paljon muutakin kuin bisneksen uusi kukoistus. Yli viiskymppinen kirjakauppias nai kakkosvaimokseen teini-ikäisen tytön, jota muu perhe vihaa. Sisko raataa keittiötöissä, eikä juuri saa kiitosta. Sukulaisperheessä kunniamurhataan tyttö, jonka huoneessa poika on salaa käynyt. Kauppias ei päästä 12-vuotiasta poikaansa kouluun, kun tarvitsee tätä makeiskioskissaan. 17-vuotias isoveli  vikittelee tyttöjä ja pitää kavereineen salaisia viina- ja pilvijuhlia. Sivistyneestä ja kirjoja rakastavasta Kabulin kirjakauppiaasta piirretään kotityrannin kuva.

Åsne Seierstadin kirja on myynyt hyvin, mutta hän on saanut kirjakauppias Mohammed Shah Raisista – oikeasta Kabulin kirjakauppiaasta – verivihollisen. Kirjan esikuva vaatii nyt korvauksia, ja on käynyt puhujamatkoilla Norjassa ja Ruotsissa. Hän pitää kirjaa loukkauksena itseään, perhettään ja koko maataan kohtaan.

Kabulin kirjakauppias todistaa Seierstadin kirjassa, miten kolme eri hallintoa suhtautui vihamielisesti kirjoihin: ensin kommunistihallinto tuhosi kirjoja, sitten mujahedien aikaan sisällissota Kabulissa hävitti kirjakaupan, ja lopuksi talebanit sytyttivät kirjarovioita.

Paradoksaalista kyllä, nyt Mohammed Shah Rais toivoo Seierstadin kirjan palavan roviolla. Hän katsoo sen loukkaavan perheensä yksityiselämän suojaa. Länsimaisesta perheestä tällaista kuvausta voisi tuskin ilman oikeusjuttua kirjoittaa.

Pekka Haavisto