Vihreä lanka
Kolumni 7.2.2006

Kirje Khartumista

Täällä Khartumissa kokoontuivat mielenosoittajat torstaina yliopiston lähelle moskeijaan. Sieltä joukko lähti Euroopan komission rakennuksen eteen tuomitakseen tanskalaiset pilapiirrokset profeetta Muhammedista. Edustustoa vartioimaan komemmenetut poliisitkin heiluttivat kivääreitään rytmikkäästi ilmassa ja yhtyivät protestihuutoihin. Mitään ei täällä kuitenkaan poltettu tai rikottu – toisin kuin  Beirutissa, Damaskuksessa ja Teheranissa.

Tanskalaiset sotilaat ja poliisit rauhanturvatehtävissä islamilaisessa maailmassa ovat nyt vaaravyöhykkeestä. Ensimmäiset tanskalaiset kansalaisjärjestöt Darfurista ovat jo joutuneet lähtemään mielenosoitusten takia.

Pilapiirrokset ovat saavat sadattuhannet ihmiset pois tolalataan. Jyllands-Posten –nimisestä lehdestä ei ennen tätä oltu maailmalla kuultu. Profeetta Muhammedin esittäminen pommi päässä on kai sama asia kuin Jeesuksen esittäminen Suomi-konepistoolin kanssa. Arvostelukyky on pettänyt sekä julkaisijalla että niillä, jotka käyttävät mielenosoituksissa väkivaltaa.

Mikä meni pieleen? Kuvat julkaistiin syyskuussa. Niistä puhuttiin pitkin syksyä arabimaissa. Tapaamisessani Egyptin ulkoministerin kanssa joulukuussa Kairossa pilapiirrokset olivat jo ykkösasia. Syksyn mittaan Tanskalla olisi ollut aikaa sanoutua irti kuviin sisältyvästä uskonnon pilkasta. Islamilaisessa uskossa pilakuva Muhammedista on kaksinkertainen loukkaus, kun uskonnollisessa yhteydessä on käytössä kuvakielto. Tiukimmissa islamin tulkinnoissahan tämä koskee myös mm. ihmisten valokuvaamista.

Vaikka ei uskoisi pätkääkään Samuel P. Huntingtonin ”Clash of Civilizations” –teoriaan, nyt syntynyt kiista palvelee ääriliikkeitä sekä islamilaisessa maailmassa että lännessä. Menin mielenosoitusten jälkeen tapaamaan Hassan Al Turabia, jonka Popular Congress Party kuuluu nykyään Sudanin oppositiopuolueisiin. Kesällä Turabi vapautui poliittisesta vankeudesta. Hänet tunnetaan ääri-islamistina, jonka ystäväpiiriin ovat kuuluneet mm. Osama bin Ladenin ja paljon maallisempi johtaja  Saddam Hussein.

Turabi ei tällä kertaa muistellut yhteistyötään Osama bin Ladenin tai Saddam Husseinin kanssa, vaan tapaamistaan Paavi Johannes Paavali II:n kanssa Roomassa. Hän kertoi heidän tulleen yhteiseen johtopäätökseen, että islamilaiset ja kristilliset arvot ovat yhteneviä, ja eri uskontokuntiin kuuluvat ihmiset pohjimmiltaan samanlaisia.

Turabia kuunnellessani mietin, oliko Turabin ja paavin tekemä johtopäätös oikea. Turabi itse oli tuomassa Sudaniin islamilaista vallankumousta. Vaikka sekin vallankumous söi lapsensa, Sudan on edelleen voimakkaasti islamilainen maa. Sharia-lakia käytetään vielä rikostuomioissakin. Kristillisen etelä-Sudanin arvot ovat toiset, mutta pääkaupungissa Khartumissa ne ovat vähemmistön arvoja.

Islamilaisen maailman mellakoiden jälkeen kaikki korostavat uskontojen ja kulttuurien vuoropuhelua. Vuoropuhelua pitää käydä myös ääriliikkeiden ja fundamentalistien kanssa. Keskustelu Turabin kanssa osoitti, että dialogi sinänsä on mahdollista. Niissä tapauksissa, joissa poliittinen valta on kokonaan siirtynyt fundamentalistien käsiin, jäljet kuitenkin pelottavat. Meidän vuorosanoihimme kulttuurien ja uskontojen dialogissa täytyy kuulua ihmisoikeuksien, sananvapauden ja demokratian kunnioittaminen.