Kirjoitus Helsingin Sanomien Kuukausiliiteeseen toukokuussa 1998

Pekka Haavisto

Sademetsä savuaa

Sakea savu peittää taas itäisen Borneon. El Niñona tunnettu säähäiriö jätti keskitalven sateet lyhyiksi, ja metsäpalot ovat pitkin kevättä levinneet uudestaan muuallakin Indonesiassa. Käynnissä on yksi tämän vuosikymmenen suurista ympäristökatastrofeista, mutta se ei ole luonnonkatastrofi. Se on ihmisen itsensä tekemä katastrofi.

Alussa olivat metsästäjä-keräilijät. Sitten tuli kaskikulttuuri, jossa viisihenkinen perhe käytti 15-30 hehtaarin maa-aluetta kaskenpolttoon ja kiertoviljelyyn. Se oli vielä kestävää kehitystä. Seuraavaksi tulivat uudisasutus, suurten viljelyalojen raivaaminen, puun hakkaaminen ja myyminen, vanerintuotanto, kumipuiden istutus ja suuret öljypalmuplantaasit. Ja viimein meille suomalaisille tutut tuotteet: sellu, ja paperi. Ensin sellukattilassa keitetään sademetsien puita; sitten tulevat laajat, pelkkää akaasiaa kasvavat viljelmät.

Borneon alkuperäiset asukkaat dajakit polttivat kaskea hankkiakseen jokapäiväisen leipänsä. Öljypalmuteollisuus ja metsäyhtiöt käyttävät kaskeamista uusiin päämääriin: raivatakseen tilaa istutusmetsilleen. Ennen paloivat yksittäiset metsähehtaarit, nyt kymmenet ja sadattuhannet hehtaarit.

Metsän poltto on aikaisemmin pantu alkuperäisasukkaiden ja pienviljelijöiden kontolle. Uudet satelliittikuvat vahvistavat sen, minkä Indonesian ympäristö- ja metsäviranomaiset ilmoittivat jo viime syyskuussa: 80 prosenttia metsäpaloista on käynnistänyt uudisraivaaja, suurplantaasi tai metsäyhtiö. Viime lokakuussa Indonesian hallitus peruutti 29 metsäyhtiöltä yhteensä 151 toimilupaa. Osa yhtiöistä sai myöhemmin lupia takaisin osoitettuaan, etteivät tulipalot niiden metsissä olleet tahallaan sytytettyjä. Toimilupia palautettiiin myös UPM-Kymmenen kanssa yhteistyötä tekevälle April-yhtiölle.

Indonesian pyrkimys lisätä viljelyalueita ja istutusmetsiä edistävät sademetsien tuhoutumista. Öljypalmuviljelmät halutaan kaksinkertaistaa vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Riisinviljelyssä 200 miljoonan asukkaan maa pyrkii omavaraisuuteen.

Myös Indonesian metsäteollisuudella on suuret suunnitelmat. Maa haluaa nousta maailman johtavasta vanerintuottajasta myös maailman johtavaksi paperin ja sellun tuottajaksi vuoteen 2005 mennessä. Se tarkoittaa monia uusia sellu- ja paperitehtaita − ja paljon uusia istutusmetsiä.

Siksi myös suomalaisyritykset Enso ja UPM-Kymmene ovat liikkeellä Indonesiassa. Ja sen vuoksi maan metsäministerin ja April-metsäyhtiön omistavan yhtymän johtajan rintapieltä koristaa suomalainen kunniamerkki.

Palon jälkeen sademetsältä menee sata vuotta palautumiseen

Maailman Luonnon Säätiö WWF arvioi metsäpaloja koskevassa raportissaan, että tuhoutuneen sademetsän palautumisaika voi olla jopa sata vuotta. Sademetsän tuhoutuminen muuttaa kasvu- ja kosteusoloja pahimmillaan niin paljon, että metsän tilalle kasvaa vain belukar-pensaikkoa tai alang-alang -heinää.

Indonesian sademetsät ovat puulajistoltaan rikkaita: niissä lasketaan kasvavan noin 10 000 puulajia. Viisi prosenttia niistä on uhanalaisia lajeja koko maailmassa. Kaikista maailman eläin- ja kasvilajeista elää Borneon saarella arviolta noin kymmenesosa.

Viime vuoden palojen kokonaistuhoalueeksi on arvioitu jopa kaksi miljoonaa hehtaaria. Metsän lisäksi on palanut pensaikkoa ja kuivuneita suoalueita, joissa kymmenenkin metrin paksuinen turve voi kyteä pitkään.

Tämän vuoden puolella (1998) arvioidaan jo yli 200 000 metsähehtaarin tuhoutuneen Ita-Kalimantanin maakunnassa. Maaliskuussa palopesäkkeitä laskettiin satelliittikuvista tuhat, huhtikuussa vielä yli kolmesataa. Metsäpalot ovat karanneet hallinnasta. Niiden on arvioitu levinneen ainakin 20:lle kansallispuisto- ja suojelualueelle.

Borneon ja Sumatran palot ovat tuhonneet ainakin kolmanneksen Indonesian orankien elinympäristöstä. Vapaudessa niitä on laskettu olevan enää 20 000 yksilöä. Viime vuonna Tanjung Putingin kansallispuisto, monien orankien kotialue, paloi. Puistosta eläimet pakenivat asutuille alueille, joissa ne joko tapettiin tai myytiin lemmikeiksi vähän yli kolmensadan markan kappalehintaan.

Sademetsäpalojen vaikutusta maapallon ilmastoon ja kasvihuoneilmiön etenemiseen ei vielä tarkkaan tunneta. Indonesian palojen arvioidaan puolessa vuodessa vapauttavan ilmaan yhtä paljon hiilidioksidia kuin koko Länsi-Eurooppa päästää vuodessa.

Sytyttäjiä riittää, sammuttajista on pulaa

Borneon tilannetta pahentaa Jaavalta ja muilta tiheästi asutuilta saarilta tulevien uudisasukkaiden paine. Se uhkaa alkuperäisasukkaiden dajakien elämänmuotoa ja toimeentuloa. Dajakikyliä houkutellaan luopumaan perinteisistä maankäyttötavoistaan öljypalmu- ja kumipuuplantaasien sekä istutusmetsien hyväksi. Yhtiöt kuitenkin palkkaavat työntekijöikseen mieluummin uudisasukkaita.

Valtio omistaa Indonesiassa maan ja myöntää hakkuu- ja maankäyttöoikeudet. Kylillä on omat, perinteiset maankäyttötapansa. Intressien yhteensovittaminen ei ole helppoa.

Metsäpalot ovat myös osa yhteiskunnallista taistelua. Kun kylä ei luovuta metsiään yhtiölle, ne saattavatkin syttyä palamaan. Katkeruus voi joskus puolestaan sytyttää yhtiöiden istutusmetsiäkin.

Indonesian hallituksen passiivisuutta metsäpalojen sammuttamisessa ja ongelmien ratkaisussa on moitittu ankarasti naapurimaissa, mm. Malesiassa ja Singaporessa. Syyt passiivisuuteen voivat johtua tavoitteiden ristiriitaisuudesta. Indonesian metsäyhdistyksen puheenjohtaja, nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri Mohamad ''Bob'' Hasan on syyttänyt paloista pienviljelijöitä eikä näe niissä yhtiöillä osaa eikä arpaa. Tätä vastaan puhuu kuitenkin se, että suurin osa metsäpaloista on yhtiöiden hallitsemilla alueilla.

YK:n ympäristöohjelman Unepin uusi pääjohtaja Klaus Töpfer on käynnistänyt maailmanlaajuisen koordinaation Indonesian ja Brasilian metsäpalojen saamiseksi hallintaan. Töpfer ehdotti huhtikuussa, että metsän polttamiseen syyllistyneet yhtiöt pantaisiin kansainväliselle mustalle listalle, joka vaikeuttaisi niiden liiketoimintaa muualla. Metsäpalojen aiheuttamat ympäristötuhot ovat nostaneet Indonesian ympäristöpolitiikan ja maassa toimivat yritykset tarkkaan kansainväliseen seurantaan.

Pekka Haavisto on vapaa toimittaja sekä ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri
 

Mihin Indonesian metsäpalot vaikuttavat?

Talous

Analyytikot arvioivat metsäpaloista leviävien savupilvien leikkaavan Indonesian, Malesian ja Filippiinien bruttokansantuotteen kasvusta 1%:n, samaan aikaan kun Aasiassa on talouskriisi. Paikalliset vaikutukset paloalueilla ovat suuremmat. Turismi alueen maihin on vähentynyt kolmanneksen.

Biodiversiteetti

Borneon metsissä on kymmenesosa maapallon kasvi- ja eläinlajistosta. Monia metsäpaloalueen eläin- ja kasvilajeja uhkaa sukupuuttoon kuoleminen.

Kasvihuoneilmiö

Metsäpaloista vapautui viime vuonna noin kaksi kertaa niin paljon hiilidioksidia kuin Länsi-Eurooppa päästää ilmakehään vuodessa. Palot nopeuttavat kasvihuoneilmiön etenemistä.

Terveys

Paksu savu aiheuttaa hengitysvaikeuksia ja mahdollisesti keuhkosairauksia yli 20 miljoonalle ihmiselle. Palot pilaavat myös monien ihmisten juomaveden.

Alkuperäiskansat

Sademetsien tuhoutuminen heikentää alkuperäisväestön mahdollisuuksia perinteiseen elämänmuotoon. Sosiaaliset konfliktit alkuperäisväestön, uudisasukkaiden ja yhtiöiden välillä kärjistyvät.

Aasian ympäristöpolitiikka

Ainakin Malesian, Singaporen ja Filippiinien hallitukset ovat tehostaneet ilmansuojelutoimiaan (mm. liikennerajoitukset) savukriisin aikana. Asean-maiden ympäristöministerit vaativat Bruneissa huhtikuussa (1998) kansainvälisiä toimia Indonesian metsäpalojen sammuttamiseksi.

Kansainvälinen ympäristöpolitiikka Aasian metsäpalot nousivat esiin joulukuussa (1997) pidetyssä Kioton ilmastokokouksessa. YK:n ympäristöohjelma UNEP on aloittanut kansainvälisen koordinaation Indonesian ja Brasilian metsäpalojen pysäyttämiseksi ja niiden aiheuttamien ympäristöhaittojen minimoimiseksi. UNEP suunnittelee mustan listan julkaisemista paloihin sekaantuneista yhtiöistä.

Ympäristötietoisuus

Kaikissa alueen maissa metsäpalot ovat nostaneet ympäristötietoisuutta. Ympäristön tilan kärjistyminen ja savusumu ovat myös syventäneet talouskriisiä. Poliittiset muutospaineet kasvavat.